Mikä ihmeen Kirjalitta?

Lastenkirjainstituutti/ syyskuu 15, 2015/ Kirjalitta

Kirsti Kuronen

Kirjalitta-festivaali syntyi toukokuussa, kun joukko tamperelaisia kirjallisuuden ja lastenkirjallisuuden toimijoita istui yhteisen pöydän ääreen ja pohti, kuinka Tampere voisi nostaa esiin lastenkirjallisuutta sekä lasten omaa roolia lukijoina ja tekstien kirjoittajina Kirjan vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikolla. Yhteisvoimin, yhteisestä innostuksesta syntyi lastenkirja- ja  sanataidefestivaali, jonka järjestelyistä päävastuun ottivat Lastenkirjainstituutti sekä tamperelainen Sanataideyhdistys Yöstäjä ry. Mukaan järjestelyihin lähti iso joukko alan toimijoita.

Festivaalin nimen keksi lempääläläinen kirjailija Kirsti Kuronen. ”Kirjalitta on iloa ja yhdessäoloa. Leikkiä, heittäytymistä, koskettamista, kansista ulos kirmaavia kirjoja, tarinoiden juoksua ja yllättäviä kohtaamisia”, hän kiteyttää. Kuronen on aktiivisesti mukana Lastenkirjainstituutin, Suomen Nuorisokirjailijoiden sekä Pirkkalaiskirjailijoiden toiminnassa.

”Idea syntyi, kun selailin Hannu Hyttisen Pipa päässä rotvallir reunalla -murresanakirjaa ja törmäsin littaan. Hmm, ei pöllömpi nimi festarille. Tampereen seudulla mennään aina littaa, ei ikinä hippaa. Pikkulikkana en edes tajunnut, mikä on homman nimi, kun helsinkiläisserkku ehdotti hippaa”, kertoo Kuronen.

”Lisäksi litta-sanasta löytyvät viittaukset sekä kirjallisuuteen (lit) että Tampereeseen (ta), joten merkitys aukeaa yhteen suuntaan, vaikka litta ei olisikaan tuttu leikki. Littaa ei leikitä yksin, se on parasta porukalla. Sitä voi mennä missä, milloin ja kenen kanssa tahansa. Kaikki osaavat. Kiinniottajilla on yhtä kivaa kuin pakoon pinkovilla. Litassa ei koskaan kilpailla, korkeintaan kisaillaan”, Kuronen vakuuttaa ja jatkaa: ”Varoitan, Kirjalitta koukuttaa”.

Kirjalitta toteutetaan tänä vuonna pop up -henkisesti Tampereen kaduilla ja kulttuurikeskuksissa. Valtakunnallisesti tapahtuman tavoittaa sosiaalisen median kautta. Toiminnalliseen mielikuvitusleikkiin kutsutaan mukaan niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin.

Teksti: Lotta Luukila & Paula Halkola